Suhteet sykkyrällä – miten selviytyä perhesuhteissa ja voida hyvin?
”Parempi on olla yksin vaan kuin yksinäinen kahdestaan”, lauloi Jonna Tervomaa vuosia sitten. Ajatus osuu johonkin olennaiseen ihmissuhteista: yksinäisyys voi olla läsnä myös suhteessa. Silti moni meistä toivoo ja mahdollisuuksien mukaan valitsee elää parisuhteessa ja perheenä. Kun ihmisiltä kysytään, mitkä tekijät vaikuttavat eniten hyvinvointiin ja elämänlaatuun, nousevat terveyden rinnalle lähes aina perhe ja läheiset ihmissuhteet.
Muutos vuorovaikutuksessa alkaa usein itsestä
Perhe- ja pariterapian vastaanotolla kuulen usein kokemuksia keinottomuudesta. Saatetaan kertoa, että tunteiden kanssa on vaikea pärjätä, yhteyden ottaminen tuntuu hankalalta tai arjessa ei tunnu löytyvän tapoja rakentaa läheisyyttä omien rakkaiden kanssa. Me kaipaamme jakamista, arvostusta ja lämpöä. Sitä, että joku pysähtyy kuulemaan ja kysymään: “Mitä sinulle kuuluu juuri nyt?”
Perheen yläkouluikäinen saattaa ajatella: “Olen ihan yksin. Kukaan ei kuule, vaikka yritän sanoa.” Ja silti hän saattaa iästään huolimatta kaivata sitä, että vanhemmat tulisivat sanomaan hyvää yötä.
Terapiatapaamisissa pysähdymme yhdessä pohtimaan: miten olla toisten kanssa ja miten rakentaa yhteyttä uudelleen. Joskus muutos voi alkaa hyvin pienistä asioista:
- katseesta, kun toinen puhuu
- puhelimen laittamisesta hetkeksi sivuun
- toisen kuulumisten kysymisestä
- pienestä kosketuksesta tai läsnäolosta.
Pienet eleet voivat olla ihmissuhteissa yllättävän merkityksellisiä.
Arjen rosoihin kuuluu myös mahdollisuus korjata
Perheissä eletään usein kuormittavaa arkea. Työ, opiskelu, huoli läheisistä ja monet velvollisuudet kulkevat mukana. Siksi ei ole yllättävää, että välillä ääni kiristyy tai sanat tulevat sanottua turhan kovaan sävyyn. Ärinä ja ärtymys kuuluvat ihmisyyteen. Tärkeää on se, että vuorovaikutusta voi myös korjata. Joskus siihen riittää pieni pysähtyminen:“Taisin olla aamulla aika törppö. Sanoinkohan sinulle edes huomenta?”
Moni toivoo myös, että kumppani osaisi lukea ajatuksia ja huomaisi, mitä juuri nyt tarvitsemme. Todellisuudessa tämä toteutuu harvoin. Kumppani ei muutu toiveidemme mukaiseksi – eikä häntä voi pakottaa muuttumaan. Siksi vuorovaikutuksen muutos alkaa omasta toiminnasta.
Lapsi ja nuori tarkkailee vanhempien suhdetta
Aikuisten voi joskus olla vaikea pysähtyä pohtimaan, miltä heidän parisuhteensa näyttää lasten tai nuorten näkökulmasta. Lapsi syntyy parisuhteeseen: hän on samaan aikaan osa vanhempien suhdetta ja sen ulkopuolella. Vanhempien tapa kohdella itseään ja toisiaan toimii lapselle vahvana mallina vuorovaikutuksesta. Nuori havainnoi esimerkiksi:
- saako perheessä näyttää tunteita
- miten vanhemmat säätelevät tunteitaan
- pyytävätkö aikuiset anteeksi
- onko vuorovaikutuksessa myötätuntoa vai kritiikkiä?
Erillisyys mahdollistaa yhteyden
Ihmissuhteet voivat tuntua joskus monimutkaisilta. Yksi tärkeä hyvinvointia tukeva tekijä on yksilöiden välinen erillisyys. Minä olen minä ja sinä olet sinä. Myös parisuhteessa.
Kun voimme kohdata toisemme omasta erillisyydestämme käsin, meidän on usein helpompi sietää erilaisia näkökulmia ja kokemuksia. Erilaisuus ei ole uhka, vaan mahdollisuus oppia toisiltamme.
Pieni pysähtyminen voi muuttaa paljon
Perhesuhteet eivät ole koskaan valmiita. Ne muovautuvat jatkuvasti arjen tilanteissa ja kohtaamisissa. Joskus muutos alkaa yksinkertaisesta kysymyksestä: Mitä uutta voisin tänään oppia perheenjäseneltäni?
Kirjoittaja:
Päivi Vuolle on työnohjaaja, psykiatrinen sairaanhoitaja, perheneuvoja, neuropsykiatrinen valmentaja ja psykoterapeuttikoulutuksessa (perhe- ja paripsykoterapia) .
Voit varata ajan Päivin vastaanotolle perhe-ja parisuhteisiin liittyvissä kaikenlaisissa kysymyksissäsi. Päivillä on pitkä ja monipuolinen kokemus perheiden, parien ja nuoruusikäisten hoitotyöstä. Päivin tarjoamat palvelut ovat koulutusvaiheen perhe- ja paripsykoterapeuttista työskentelyä.
