Siirry sisältöön

KUN LAPSELLA TAI NUORELLA ON EMETOFOBIA

Emetofobia eli oksentamisen pelko on lapsen tai nuoren toimintakykyä merkittävästi rajoittava pelkotila. Se koskettaa usein koko perhettä ja lähisuhteita. Emetofobiassa pelko kohdistuu oksentamiseen tai tilanteisiin, jotka voisivat johtaa oksentamiseen. Ajatus oksentamisesta aiheuttaa kohtuutonta ahdistusta, huolta ja esimerkiksi paniikkioireita.

Emetofobiassa lapsi tai nuori voi pelätä:

  • tukehtumista tai sitä, että hengitys ei kulje
  • kontrollin menettämistä (keho ja mieli)
  • oksentamista muiden edessä sekä nolostumista tai häpeän kokemista
  • paniikki- ja kehotuntemuksia
  • inhon tunnetta

Aina lapsi tai nuori ei osaa sanoa, miksi oksentaminen pelottaa.

Emetofobia on yllättävän yleistä

Emetofobian esiintyvyys on tutkimusten mukaan noin 0,2 % väestöstä. Oksentamisen pelkoa eri vaikeusasteisena esiintyy kuitenkin huomattavasti enemmän. Joidenkin tutkimusten mukaan sitä tavataan jopa 7 %:lla väestöstä. Emetofobia on yleisempää tytöillä ja naisilla.

Emme täysin tiedä, miksi joku sairastuu ja toinen ei. Emetofobian puhkeamiselle altistavia tekijöitä voivat kuitenkin olla ahdistuneisuusherkkyys, aiempi oksentamiskokemus, vanhemman oma oksentamisen pelko tai jokin muu traumaattinen kokemus. Kiintymyssuhteen haasteet, pakko-oireiset piirteet ja herkkyys kehon tuntemuksille ovat myös tyypillisempiä emetofobiassa.

Kun uhkajärjestelmä aktivoituu

Aivot voivat tulkita tilanteen vaaralliseksi riippumatta siitä, onko uhka todellinen vai kuviteltu. Tällöin hermosto siirtyy hälytystilaan.

Hälytystilassa elimistö vapauttaa adrenaliinia, mikä voi ilmetä muun muassa pahoinvointina tai etovana olona, vatsan alueen erilaisina tuntemuksina, kipuna, huimauksena, hikoiluna, sydämen sykkeen nousuna, hengityksen tihentymisenä sekä tunteena, että vatsa menee sekaisin. Nämä tuntemukset eivät ole vaarallisia, mutta ne voivat tuntua pelottavilta.

Emetofobiassa kehon reaktiot tulkitaan merkiksi siitä, että voisi oksentaa. Tämä tulkinta ylläpitää ja lisää pelkoa ja ahdistusta. Pelko puolestaan lisää adrenaliinin tuotantoa. Näin syntyy pelon noidankehä.

Välttely ja turvakäyttäytyminen pitävät yllä oireita

Emetofobialle on tyypillistä, että lapsi tai nuori välttelee arjen tilanteita ja ympäristöjä. Vaikka välttely ja varmistelu helpottavat oloa hetkellisesti, ne vahvistavat pelkoa pitkällä aikavälillä. Arki alkaa pyöriä sairastumisen pelon ja siihen liittyvien mahdollisuuksien ympärillä. Ikätasoiset kokemukset jäävät vähitellen vähemmälle tai kokonaan pois.

On tavallista, että oman kehon tuntemuksia tarkkaillaan ja läheiseltä haetaan varmistusta esimerkiksi kysymällä:

  • Mitä jos oksennan?
  • Voisitko tarkistaa, onko norovirusta liikkeellä?
  • Onko tämä ruoka varmasti kypsää?
  • Voitko sinä ihan varmasti hyvin?

Vanhemman rooli lapsen tukemisessa

Myötätuntoinen ja johdonmukainen vanhemmuus tukee lapsen tai nuoren kykyä olla haastavien tunteiden äärellä. Rohkaisu ja myönteinen palaute helpottavat tunteiden säätelyä ja edistävät uusien taitojen oppimimista. Onnistumisen kokemukset vahvistavat lapsen ja nuoren luottamusta itseen. Näin syntyy vähitellen kokemus omasta pystyvyydestä.

Emetofobiasta voi toipua

Emetofobiaa hoidetaan kognitiivisella käyttäytymisterapialla (KKT). Hoidon tavoitteena on uusien taitojen omaksuminen niin, että lapsi tai nuori voi olla haastavien tunteiden ja kehon tuntemusten kanssa. Hoidon keskiössä ovat välttelyn vähentäminen, turvakäyttäytymisen purkaminen ja uudenlainen tapa toimia. Lasten ja nuorten hoidossa läheisten merkitys on hoidon onnistumisen kannalta ensiarvoisen tärkeää.

Kun energiaa ei kulu välttelyyn ja varmisteluun, vapautuu sitä kasvuun, oppimiseen, leikkiin, harrastamiseen ja kavereiden kanssa oleiluun.

Jos oksentamisen pelko rajoittaa lapsen tai nuoren arkea, apua on saatavilla. Toipuminen on mahdollista oikeanlaisen tuen ja ohjauksen avulla.

OCD-hoitoon, trauma-ja käyttäytymisterapiaanerikoistunut toimintaterapeutti Marjo Lillman

Kirjoittaja:

Marjo Lillman on käyttäytymisterapiaan erikoistunut toimintaterapeutti, kognitiivinen lyhytterapeutti ja OCD-terapeutti. Marjo opiskelee Tampereen yliopistossa kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapeuttikoulutuksessa (KKT).