Se mistä ei voi puhua – pitääkö siitä vaieta?
Yhdessä puhuminen voi olla ensimmäinen askel kohti muutosta. Muutos alkaa harvoin täydellisistä ratkaisuista. Usein se alkaa siitä, että joku uskaltaa pysähtyä ja sanoa ääneen: meidän ei tarvitse selvitä tästä yksin.
Perheissä kannetaan usein asioita, joille ei löydy sanoja.
Jännitteitä, huolta, ristiriitoja, vetäytymistä, voimakasta oireilua tai tunnetta siitä, että jokin ei ole hyvin. Joskus vaikeudet näkyvät lapsen tai nuoren käyttäytymisessä, joskus vanhempien uupumisena, etääntymisenä tai jatkuvina ristiriitoina.
Usein huomio kiinnittyy siihen perheenjäseneen, joka oireilee näkyvimmin. Perheterapiassa pysähdytään kuitenkin pohtimaan jotakin paljon laajempaa: mitä perheen vuorovaikutuksessa, suhteissa ja elämäntilanteessa tapahtuu juuri nyt tai mitä on tapahtunut aiemmin?
Perheterapeuttisen ajattelun mukaan ihmisten vaikeudet eivät synny irrallaan muista ihmisistä. Me vaikutamme jatkuvasti toisiimme, ja myös oireet syntyvät suhteessa ympäristöön ja läheisiin ihmisiin. Siksi pelkästään yksilön “korjaaminen” ei aina riitä, vaan on tärkeää tarkastella koko perheen systeemiä ja sitä, miten perheenjäsenet ovat yhteydessä toisiinsa.
Samalla perhe on usein myös kaikkein tärkein voimavara.
Kun lapsi tuo perheen terapiaan
Vanhemmat havaitsevat usein ensimmäisinä, että lapsen tai nuoren käyttäytymisessä on jotakin huolestuttavaa. Perheterapia voi tarjota mahdollisuuden pysähtyä yhdessä sen äärelle, mistä oikeastaan on kyse ja mitä olisi hyvä muuttaa, jotta kaikkien olisi mahdollista voida paremmin.
Usein sanotaan, että lapsi “tuo perheen terapiaan”. Se ei tarkoita, että lapsessa olisi vikaa. Pikemminkin lapsen tai nuoren oireilu voi kertoa siitä, että koko perhe tarvitsee enemmän ymmärrystä, tukea, turvallisuutta tai uusia tapoja kohdata toisensa.
Perheterapia toimii usein parhaiten silloin, kun syntyy jaettu ymmärrys siitä, että kyse ei ole yhden ihmisen ongelmasta, vaan yhteisestä asiasta, jonka äärellä voidaan olla yhdessä.
Tämä ei kuitenkaan ole aina helppoa.
Elämme kulttuurissa, jossa ongelmat nähdään helposti yksilön ominaisuuksina. Silloin ajatellaan helposti, että haaste “on lapsessa”, vaikka lapsi elää ja kasvaa aina suhteessa omaan ympäristöönsä. Lapsi tai nuori palaa terapiasta takaisin omaan arkeensa ja kasvuympäristöönsä, minkä vuoksi muutoksen olisi tärkeää mahdollistua myös perheen vuorovaikutuksessa ja arjen rakenteissa.
Perhe on systeemi
Perhesysteemisessä työskentelyssä tarkastellaan sitä, miten perheenjäsenet vaikuttavat toisiinsa usein tiedostamattakin. Joskus perheeseen muodostuu rooleja, toimintatapoja tai vuorovaikutuksen kehiä, jotka ylläpitävät kuormitusta, vaikka kaikki yrittäisivät parhaansa.
Perheterapiassa pyritään ymmärtämään näitä ilmiöitä lempeästi ja ilman syyllisen etsimistä. Kun yksi ihminen voi huonommin, koko perhe yleensä reagoi siihen tavalla tai toisella ja vastaavasti yhdenkin ihmisen kokema helpotus voi alkaa vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin.
Perheterapia voi herättää monenlaisia tunteita. Vanhemmissa voi nousta syyllisyyttä, häpeää, riittämättömyyttä tai pelkoa siitä, tulevatko omat kipukohdat näkyviksi. Joskus näkyväksi tulevat myös vanhempien väliset jännitteet tai pitkään vaietut asiat.
Silti juuri niiden äärelle pysähtyminen voi mahdollistaa muutoksen.
Turvallisuus mahdollistaa puhumisen
Perheterapiassa ei etsitä syyllisiä. Sen sijaan pyritään ymmärtämään, mitä kunkin toiminnan taustalla on.
Usein vanhemman toiminnan taustalla on yritys selviytyä, suojella, auttaa tai pitää perhe koossa, vaikka keinot eivät aina toimisikaan toivotulla tavalla. Kun asioita voidaan tarkastella turvallisesti yhdessä, syntyy mahdollisuus uudenlaiselle ymmärrykselle sekä muutokselle.
Turvallisuus onkin yksi perheterapian tärkeimmistä lähtökohdista. Vasta silloin, kun ihmisellä on kokemus siitä, että hän tulee kuulluksi ilman syyllistämistä tai häpeää, voi olla mahdollista puhua myös vaikeista asioista.
Turvallisuuden kokemus mahdollistaa sen, että puolustautumisen sijaan voidaan alkaa kuunnella sekä itseä että muita uudella tavalla. Usein jo kokemus siitä, että joku pysähtyy aidosti kuulemaan koko perhettä, voi olla merkityksellinen ja helpottava.
Avoin dialogi on perheterapiassa keskeistä. Terapia voi olla ensimmäinen paikka, jossa perheessä uskalletaan sanoittaa ääneen asioita, joista ei aiemmin ole voitu puhua.
Avoimessa dialogissa jokaisen ääni on tärkeä iästä riippumatta. Tavoitteena on moniäänisyys eli kokemus siitä, että kaikkien kokemukset ovat merkityksellisiä ja että jokainen tulee kuulluksi.
Neuropsykiatriset piirteet osana perheen arkea
Perheterapiassa huomioidaan myös neuropsykiatriset piirteet ja niiden vaikutus perheen arkeen sekä vuorovaikutukseen.
Esimerkiksi ADHD, autismikirjon piirteet, aistisäätelyn kuormitus, impulsiivisuus tai kuormittumisherkkyys voivat vaikuttaa siihen, miten tunteita ilmaistaan, miten väärinymmärryksiä syntyy tai miten arjessa jaksetaan. Joskus pitkään jatkunut kuormitus voi näkyä ristiriitoina, vetäytymisenä tai kokemuksena siitä, ettei tule ymmärretyksi.
Neuropsykiatristen piirteiden ymmärtäminen voi vähentää syyllisyyttä ja lisätä myötätuntoa perheenjäseniä kohtaan. Samalla voidaan löytää uudenlaisia tapoja rakentaa arkea, vuorovaikutusta ja turvallisuutta koko perheelle sopivammaksi.
Ylisukupolviset kokemukset kulkevat mukana
Joskus perheterapiassa huomataan, että jokin asia on kulkenut suvussa pitkään: vaikeus puhua tunteista, jatkuva turvattomuus, ylisukupolvinen kuormitus tai kehityksellinen trauma.
Perheterapia voikin olla mahdollisuus katkaista ylisukupolvisia vaikeuksia ja lisätä ymmärrystä omasta toiminnasta sekä sen vaikutuksista muihin.
Joskus terapian myötä voi herätä myös ajatus vanhemman omasta yksilöterapiasta tai tarpeesta saada tukea omiin kokemuksiin ja elämäntilanteeseen.
Perheterapia ei tarkoita täydellistä perhettä tai sitä, että kaikkien pitäisi osata toimia oikein. Usein jo se, että asioiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin, voi olla merkittävä muutos. Sitoutuminen perheterapiaan tuottaa eniten muutosta haluttuun suuntaan.
Kohtaaminen myös perheen omassa ympäristössä
Perheterapiaa voidaan toteuttaa myös perheen omassa ympäristössä, kotona. Monille perheille koti voi olla paikka, jossa arki, vuorovaikutus ja perheen todelliset tilanteet tulevat näkyväksi luontevalla tavalla.
Ehkä kaikkein tärkeintä on kuitenkin tämä: se mistä ei voi puhua, jää usein jonkun kannettavaksi yksin. Siksi yhdessä puhuminen voi olla ensimmäinen askel kohti muutosta.
Muutos alkaa harvoin täydellisistä ratkaisuista. Usein se alkaa siitä, että joku uskaltaa pysähtyä ja sanoa ääneen: meidän ei tarvitse selvitä tästä yksin.
Kirjoittaja: Marko Välitalo perhepsykoterapeutti
Marko Välitalo työskentelee perheiden kanssa rauhallisella, dialogisella ja kaikkia kunnioittavalla, mutta rohkealla työotteella. Työskentelyssä korostuvat turvallisuus, ymmärryksen lisääminen ja kohtaaminen.
Marko huomioi työssään myös neuropsykiatriset piirteet, kuormituksen vaikutukset sekä perheen yksilölliset tarpeet. Vastaanottotyön lisäksi perheterapiaa voidaan toteuttaa myös kotikäynteinä, jolloin perheen arki ja vuorovaikutus tulevat näkyväksi luonnollisessa ympäristössään.
